Kasa ennakkotehtäviä laittaa hiljaiseksi. “Mä niin panostan ja teen jotain mahtavan upeeta!”, muistan sanoneeni. Nyt olisi toiminnan aika. Nyt eikä huomenna. Otan kirjan käteeni ja lupaan itselleni keskittyväni tehtäviin hetken päästä. Lopulta kuitenkin huomaan päivän vilahtaneen ohi. “Heti huomenna teen niitä”, sanon ääneen. Itsensä huijaaminen onnistuu päivä päivältä helpommin.
Taidealoille pyrkivän opiskelijan on varauduttava neljästä viiteen ennakkotehtävään a- ja b-osioineen. Jo itse alkuvaiheen urakka karsii suurta joukkoa mukavasti. Hakijan on löydettävä itsestään ne piirteet ja ominaisuudet, jotka saavat pepun istutettua tuoliin ja aivot ajattelemaan luovasti. Helppoa se tuskin on yhdellekään. Katse olisikin suunnattava mahdolliseen palkkioon, siihen parhaaseen opinahjoon, jonne itsensä kuvittelee vähintään joka toinen yö.
Ei siis auta muu kuin ottaa kynä kauniiseen käteensä ja alkaa tuhertamaan hahmotelmia. Hyvä idea on puolet tehtävästä ja kun alkuun on päässyt loppu sujuu helpommin. Kyllä se siitä, usko pois.
